Bigos on puolalainen kansallisruoka, joka kuuluu mielestäni kaaliruokien parhaimmistoon.
Ehdottomasti kokeilun arvoinen haudutettu kaaliruoka, jonka täydellinen aromi ja hurmaava tuoksu juhlisti sunnuntain päivällistämme.
Bigos sopii hyvin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.
Tarina alkaa:
BIGOS JA SAMPANJAA PAKKASESSA
Muistan metsäjuhlat lumen keskellä. Autokolonnan, joka lähti Varsovasta aamulla, kun maisema vielä oli siniharmaa ja kylmä. Etuoikeutettua väkeä, luvalla sanoen, rikkaita ihmisiä, muut paitsi minä, jonka vain rakkaus oli heittänyt tähän outoon kohtaukseen.
Kysymyksessä oli oikku, talviretki Kazimierziin, 1500-luvulla rakennettuun pienois-Firenzeen. Kuningas Kazimierz oli aikoinaan rakastanut italialaista vaimoaan niin kiihkeästi, että oli tämän iloksi pystyttänyt renesanssi kaupungin kaarikäytävineen, kirkkoineen ja luostareineen keskelle puolalaista maaseutua.
Sinne seurue nyt oli matkalla: viisi autollista väkeä. Naisilla oli kauniisti kirjotut Zakopane-turkit ja herroilla smokit sekä kiiltonahkakengät, tärkätty laskospaita ja ripsisolmuke.
Tämä kaikki tapahtui sosialistisessa Puolassa ennen solidaarisuutta ja sotatilaa.
Kello kaksi ensimmäinen auto kaartoi metsätielle. Leiria ruvettin pystyttämään ja ensimmäiset sampanjapullot poksahtelivat pakkastaivaalle. Kaikki oli kuin näytelmästä tai historiallisesta elokuvasta.
Näin kirjoittaa toimittaja ja kirjailija Anu Seppälä ja otteet on otettu "HANHENSULAN RAVINTOLA" -keittokirjasta. Tämän kirjan on toimittanut Liisa Steffa ja se ei todellakaan ole tavanomainen reseptikirja, sillä ohjeet on kirjoitettu runoilijoiden, satu-, tieto-, sekä kaunokirjailijoiden kertomusten mukaan. Keittokirja on täysin kirjallinen, eikä se sisällä ainuttakaan kuvaa, vaan tarjoaa kiehtovia tunnelmia ja tarinoita lukijalleen.
Olen saanut tämän keittokirjan joskun 80-luvulla siirtyessäni TJS-Opintokeskuksesta muihin tehtäviin. Olin unohtanut sen kokonaan, mutta ilokseni se osui nyt hyppysiin kaappia penkoessa.
Ja tarina jatkuu:
Autoista kannettiin teline ja patakoukku, retkipöytiä, tuoleja ja suuri musta pata. Se oli täynnä valmista bigosia.
Söimme bigosia vanhoilta Korniloff-lautasilta, joiden koboltin siniset kukat hehkuivat pakkasauringossa. Jälkiruuaksi joimme teetä ja maistelimme suklaakakkua, joka oli maustettu unikonsiemenillä. Kauanko viivyimme, ehkä tunnin, puolitoista. Aurinko painui alemmaksi ja nuotion hiillos hehkui vielä lämpöä, kun Andrzej suuteli kättäni.
Kun nuotio oli sammunut, kavaljeerit purkivat leirin, peittelivät daamit autojen takapenkeillä lämpimiin huopiin. Taakse jäi hiipuva hiillos lumen sylissä.
Ihastuin tämän tarinan tunnelmaan sekä kertomuksen höyryävään pataruokaa (jos myös sinä ihastuit, niin hanki kirja käsiisi ja lue koko tarina sekä muut Hanhensulan ravintolan kertomukset).
Ja sitten itse reseptiin, Bigosiin, niinkuin itse sen valmistin (ihan aidon löydät varmaan googlettamalla).
PIKANTTI BIGOS 4-6:lle
Raaka-aineet:
- 500g possun lihaa
- 150g chorizomakkaraa
- 5 sipulia
- 4 valkosipulinkynttä
- 2 laakerinlehteä
- 2 isoa omenaa
- 2 isoa tomattia
- 1 kaali
- 1 l vahvaa kanalientä
- suolaa, pippuria, rakuunaa
OHJE:
1. Pilko possunliha sekä chorizo kuutioiksi. Hienonna sipulit ja valkosipulinkynnet. Lohko omenat ja tomaatit.
2. Laita kuumalle wokpannulle tai isolle paistinpannulle ensin chorizokuutiot ja ruskista niitä hetki. Lisää joukkoon possunliha ja jatka ruskistamista.
3. Lisää seuraavaksi sipulit ja valkosipulinkynnet. Ripottele päälle hiukan suolaa, pippuria ja rakuunaa, lisää tarvittaessa öljyä/voita.
4. Suikaloi kaali ja lisää se pienissä erissä paistokseen, jätä kuitenkin 1/3 osa kaalia sivuun.
5. Aseta uunin lämpötilaksi 200 astetta. Kaada paistos isoon uunivuokaan ja lado päälle omenan sekä tomaatin lohkot. Ja lopuksi sivuun jätetyt kaalisuikaleet. Lisää pataan laakerinlehdet ja kanaliemi niin, että ruoka melkein peittyy. Laita kansi päälle tai käytä foliota.
6. Paista vuokaa noin 20 minuuttia ja käännä sitten uuni 160- asteeseen ja jatka paistamista vielä noin 2,5 tuntia. Tarkista välillä ja lisää kanalientä tarvittaessa.
7. Tarjoa bigosia puolukoiden/karpaloiden ja herkkukurkun kera.
