SAVULOHIKEITTO se pehmeä ja samettinen

Tässä ennen ensimmäistä ruokapostausta, voisinkin kertoa vähän enemmän itsestäni. Ikää on karttunut jo kivasti (56 v.), joten jotakin on tullut matkan varrella syötyäkin. Mielihalut ja makumaailmat ovat vaihtuneet moneen kertaan, tietty joitakin herkkuja on säilynyt ihan lapsuudesta asti.

Olen aina viihtynyt keittiössä. Pienestä pitäen äiti meidät lapset kokkailuun otti mukaan. Ihan varhaisimmat muistikuvat ovat siitä, kun 5-vuotiaana pidin siskolle ravintolaa vaatekaapissa. Ei mulle riittänyt leikkiruuat, vaan kun äiti lähti käymään alakerran kaupassa, tämä tyttö riensi keittiöön makaroneja keittämään, ei ihan yks eikä kaks kertaa. Niitä sitten tarjoilin kuin parastakin gourmeeta.

Seuraava suuri kunnia mulle oli, kun äiti luotti 13-vuotiaalle pääsiäisen lounaan valmistamisen. Mitään en kertonut tulevasta menusta etukäteen, tarvikkeet kirjoitin isälle kauppalistaan. Ja mitäkö tarjosin - keitetyillä kanamunilla täytettyä lihamureketta, pinaattimuussia ja ananaskeikauskakkua. Äidin ja isän mielestä se oli paras pääsiäisen ateria ikinä eli meitä  kannustettiin tuollakin saralla. Mua hymyilyttää vieläkin nähdessäni kyseistä lihamureketta tarjottavan.

Opiskeluaikana (yo-merkonomi) työskentelin ravintolan keittiössä ja salissa, tietty imien ja kysyen kokeilta raaka-aineista, tekniikoista jne. Myöhemmin alan kirjallisuus, lehdet ja netti ovat olleet mun oppaina. Joskus 30-kymppisenä näin vahvan unen siitä, et olen ollut edellisessä elämässä vanha kyläkokki espanjan maaseudulla ja siksi mun läheisimmät kaverit mua kutsuvatkin ”kyläkokiksi”.
Ja tuo tunne antoi uskallusta perustaa oman lounaspaikan, Cafe Frendin, jota pyöritimme äitini kera runsaan 9 vuotta Keravalla. Ajan jakso 1988-1997 oli välillä laman vuoksi todella haastavaa, mutta kovalla työllä me tyttäret pärjäsimme. Parhaimpina aikoina myimme liki 200 lounasta/per päivä ja listalla komeili kuuttakin eri vaihtoehtoa. Voi noita aikoja!

Tänä päivänä vähän ihmettelen, miksi en opiskellut mulle niin rakasta alaa, toisaalta voihan se olla niinkin, että olisin leipiintynyt ruoanlaittoon ”komsii komsaa”. Ja sainhan hyvää oppia ja harjoitusta opiskeluaikoinani.

Iso kiitos Tinskun keittiön Tiinalle käytännön avusta ja rohkaisusta <3. Mun unelma näkee vihdoin päivänvalon.

Olen kaikkiruokainen, joten tässä blogissa tullaan  laittamaan ruokaa laidasta laitaan. Kiva kun olet mukana….   ja nyt keittiöön!

Blogin esimmäisenä reseptinä tarjoilen sinulle samenttista savulohikeittoa.

Tämä keitto on ilahduttanut jo toistakymmentä vuotta niin arkena ruokapöydässä kuin juhlissa alkukeittona. Keitto syntyi ehkä vähän vahingossa, mutta seison sen takana ylpeänä kuin äiti konsanaan.

Vaikka kerran yks mieshenkilö totesikin:  ”Eihän tässä pirussa ole ees perunoita”   - hah hah haa.

Savunmaku, valkoviini, sipulit ja kerma tekevät keitosta täyteläisen ja pehmeän makuisen.

Tämä keitto on yksinkertainen ja erittäin helppo valmistaa.

SAVULOHIKEITTO – se pehmeä ja samettinen (4. lle)

Raaka-aineet:

• 500g savulohta
• 2 kpl sipulia silputtuna
• ½ pienestä purjosta ohuina siivuina
• 2 kpl valkosipulinkynttä murskattuna
• 50g voita
• ½ tl  fenkolinsiemeniä  (huhmareessa murskattuna)
• 1dl valkoviiniä
• 1 laakerinlehti
• 1 prk tomaattipyrettä  (70g)
•  7 dl vettä
• 2 rkl kalafondia
• 4 dl kuohukermaa
• 1 sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
• ¼  tl valkopippurijauhetta
•  tuoretta tilliä

OHJE:

Putsaa savulohi (ruodot sekä lohen alapuolella oleva tumma osa pois) jätä lohi isoiksi paloiksi.

Sulata voi kattilassa ja lisää sipulisilppu, purjorenkaat ja murskatut valkosipulinkynnet.

Kuullota sipuleita pienellä lämmöllä muutama minuutti niin, että ne pehmenevät.

Lisää kattilaan valkoviini, laakerinlehti, fenkolinsiemenet ja tomaattipyre. Anna kiehahtaa hetki.

Kaada vesi ja kalafondi kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia.

Lisää keittoon kuohukerma ja savulohen palat. Anna keiton kiehahtaa. Älä keitä enää.

Purista keittoon sitruunan mehu ja raastettu kuori. Mausta valkopippurilla.

Maista suola (savulohet ovat eri suolaisia, lisää jos keitto vaatii sitä)

Koristele tuoreella tillillä ja nauti esim. saaristolaisleivän kera.