Parhaita paloja Ahdin valtakunnasta, Fisken på disken

Voi sitä iloa ja riemua, joka tuli sähköpostin muodossa heinäkuun lopulla. Sain kutsun (vieläpä avecina) saapua maistelemaan ravintola Fisken på diskenin anteja. Ihan sanomatta selvää oli, että kauaa ei tarvinnut vastausta miettiä ja seuralaiseksi lähtisi oma puoliso, jonka kanssa tänä kesänä olemme aivan liian vähän yhteisiä herkuttelu- hetkiä viettäneet.

Fisken på diskenistä olin lukenut aiemmin lehdestä, kun viime vuonna Kampin ostarille oltiin suunnittelemassa ravintola korttelia. Toki heidän Instagram kuvia olen kuolannut jo useamman kuukauden tänä keväänä.

Ravintola on siis varsin nuori ja vasta joulukuussa 2016 aloittanut toimintansa kolmannen polven ravintoloitsija Niklas Roihan vetämänä merenherkkuja tarjoavana ravintolana.

Kello oli 19.00 tiistai-iltana, kun saavuimme paikalle. Mukavan ja rennon ystävällisesti meidät otettiin vastaan niin tarjoilijana työskentelevän Sarin kuin Niklaksenkin puolesta.

Heti pöytään ohjauksen ja kuulumisien vaihdon jälkeen oli käsissämme kuohuvaiset sekä tarjolla ravintolan omaa vaaleaa ja tummaa leipää yrttivoilla ja purjotuhkalla ryyditettynä. Siinä niitä nauttiessa tuli silmäiltyä tarkemmin myös ravintolaa sisältä. 

Tunnelmaa oli pyritty luomaan samanlaiseksi kuin Euroopan isoissa kauppahalleissa tai toreilla, sillä kyseisellä ravintolalla ei ole kiinteitä seiniä, ainoastaan paneeliverhot rajasivat ravintolasalia. Sisustus vähäeleistä, mutta tarkkaan harkittua. Kalusteet  vaaleaa puuta, eri kokoisia pöytiä, unohtamatta tämän hetken trendikkäitä baaripöytiä, mukava ja skandinaavinen sisustus sinivalkoisin pellavaisin ruokaliinoin. 

  

Liikoja ei meille tulevasta menuusta etukäteen kerrottu, joten sanomattakin oli selvää, että pieni paniikki iski, kun ensimmäiseksi saimme nenämme alle osterit. Annoksen kaunis ja herkullinen ulkomuoto herätti kyllä uteliaisuuden ja niin ohjeistetun (kolmepuraisua) neuvon ohjaamina ne päätyivät nopeasti suihimme.

  

Ensimmäistä kertaa mieheni näitä meren kuningas simpukoita maistoi, mutta heti kommenttina oli positiivinen wau! Näitä pitää saada lisää!

Syömämme osterit (Fine de Claire) olivat isoja vinegretellä, piimällä, yrttiöljyllä ja hunajan kukilla maustettuja. Ihanan sitruunaisen raikkaita, sipulin kera höystettyjä ja super hyviä. Voisin syödä näitä joka herkuttelupäivä.

Seuraavaksi tarjolla oli Rautalammilta pyydystettyä siikaa.

Annoksesta löytyi kuivaheinässä savustettua siikaa, samettista sekä ilmavan kevyttä hollandaisekastiketta, raparperia, suolaheinää ja mantelicrumblea.

Siika suli suuhun. Upea ja hienostunut savun maku, jonka vaatimaton ulkonäkö ei kertonut kaikkea. Tämä annos oli yksi illan huipennuksista.

Seuraavaksi tarjolle tuli härkä tartar, johon myös Niklaksen isä on antanut panoksensa keräämillään kuusenkerkillä. Tämä hennosti maustettu annos, raastetun kananmunan keltuaisen ja lehtikaalin kera sekä ohessa tarjottu espanjalainen roseviini oli yllätys kalaravintolassa (mutta ei huono todellakaan), ainoa vaan, että kuvaa kyseisestä annoksesta ei löytynyt kuitenkaan kännykästä tai kamerasta, pahoittelut siitä.

Ja jälleen kalan pariin. Fish & chips annos, tällä kertaa seistä valmistettuna. Miten voikin saada tästä annoksesta näin juhlavan ulkonäöltään ja herkullisen maultaan.

Vatsa oli jo melkoisen täynnä, kun isäntämme saapui itävaltalaisen Weszeli viinin kera kertoen pääruuan saapuvan pöytään seuraavaksi. Hetken katsoimme mieheni kanssa epäuskoisesti toisiamme, sillä vyötä jo kiristi melkoisesti, mutta kuultuamme mitä tuleman piti ja lupauksen nokkakärryillä hissiin saattamisesta saatuamme, olimme jo innoissamme vastaanottamaan kaikkia aisteja hivelevän savustetun nieriän.

Annoksessa löytyy savustettua nieriää, rapeaksi paahdetulla nahalla sekä kukkakaalia ja fenkoli voikastiketta. Niin herkullinen, kaunis ja maukas annos.

Voi mitä ruoka iloittelua oli iltamme ollut. Isot ablodit keittiömestari Joona Lehdolle, ruokien isälle ja häntä avustaneelle Sallalle. 

Illan päättivät vielä keittiön tervehdys, kirsikka sorbetti alkoholittoman kuohuviinin kera (ihanaa suussa poksahtelevaa ja pirskahtelevaa jälkkäriä) sekä varsinainen jälkiruoka, valkosuklaavanukas, jonka koivu jäädyke, granita toi muiston juhannussaunasta ja suomalaisesta metsästä. Olimme ihan seitsemännessä taivaassa!

Aika oli kulunut huomaamatta sekä keittiö pikku hiljaa sulkeutumassa ja me päästä pyörällä siitä, miten ruoasta oli voitu valmistaa, jotain niin maukasta ja upeaa.

Niin paljon ylistäviä adjektiiveja en tähän hätään löydä, mitä haluaisin, mutta sen ainakin tiedän, että olen päässyt ruokailemaan SUOMEN PARHAASSA KALARAVINTOLASSA!

Kaunis kiitos Niklas ja Fisken på disken sekä heleats aivan mahtavasta maistelumenusta ruokineen ja viineineen. Mitä parhainta jatkoa tulevaisuuteen!

Tänne on päästävä pian uudelleen. 

Tässä linkki ravintolan omille sivuille.