HUNAJAMELONI-MINTTULASSI, RAIKAS JA VIRKISTÄVÄ JUOMA

Oltiin kavereiden kanssa Järvenpään Nepalilaisessa ravintolassa, Pikku Buddhassa syömässä pari viikkoa sitten.

Ollaan oltu siellä aikaisemminkin ja todettu hyväksi, edulliseksi sekä annoskoot vähintäänkin riittäviksi. Yleensä tilaamme monta eri annosta, joista jokainen voi sitten lusikoida itselleen haluamaansa. Näin tehtiin tälläkin kertaa, mutta jälkiruokia emme ole aiemmin jaksaneet nauttia.

Nyt kuitenkin tehtiin poikkeus ja pöytään tilattiin mangolassit sekä nepalilaista jäätelöä. Ikävä kyllä jälkkärit olivat pettymys, sillä lassit olivat ihan liian makeita ja jäätelö outoa tai ehkäpä me vain olemme tottuneet toisenlaiseen jädeen.

Mangolassia olen juonut usein ja varsinkin kylmänä se on todella hyvää.

Lassia juodaan yleensä aamupalalla (Intia ja Nepali) ja ne sekoitetaan maustamattomaan jogurttiin, veteen, suolaan ja mausteisiin. Näin niistä saadaan sakea juoma. Makeisiin versioihin lisätään sokeria, vaniljasokeria, kardemummaa, ruusuvettä ja hedelmiä, joskus myös sitruunamehua.

Pari päivää sitten kaupassa etsin pehmeää mangoa, sitä kuitenkaan löytämättä, joten päähäni juolahti kokeilla hunajamelonia tämän perinteisen juoman valmistamiseen.

Hunajameloni sopi täydellisesti yhdessä mintun kanssa lassiin.

Juomasta tuli niin ihanan raikas ja virkistävä. Tätä on kiva tarjota kesä kuumalla vaikkapa välipalana.

HUNAJAMELONI-MINTTULASSI 4:LLE

Raaka-aineet:

• 1 hunajameloni (sisus vähintään 500g)
• 3 dl turkkilaista jogurttia
• 3 dl paahdettua mantelimaitoa/maitoa
• noin 15 mintunlehteä
• 5-7 jääpalaa
• 1-2 rkl hunajaa tarpeen mukaan makeuttamiseen (voi jättää myös pois)

        

OHJE:

Viipaloi ja paloittele hunajameloni. Laita palat hetkeksi pakastimeen.

Mittaa 3 dl jogurttia sekä mantelimaitoa tehosekoittimeen.

Lisää mintunlehdet sekä jääpalat ja jäähtyneet meloninpalat.

Soseuta juoma, maista ja lisää hunajaa tarpeen mukaan.

Tarjoa juoma heti kylmänä.

PAAHDETTU PARSA-PINAATTIKEITTO, ARKEEN JA JUHLAAN

Näin keväällä parhaimpaan parsa-aikaan sitä tulee syötyä lähes päivittäin. Toki siitä valmistettu syötävä vaihtelee paljonkin.

Tällä kertaa parsa päätyi arkisen illallisen muodossa keittoon.

Paahdoin kuitenkin parsan uunissa (onnistuu varmasti myös grillissä) ennen keittoon laittoa. Mielestäni silloin se saa hiukan vahvemman maun. Kaveriksi uuniin laitoin pari valkosipulinkynttä, mutta rehellisyyden nimissä on kyllä myönnettävä, että se vei itse parsalta turhan paljon makua, joten suosittelen laittamaan korkeintaan yhden kynnen mukaan.

Muuten keitto oli kyllä taas niin suunmukaista ja pieni määrä tuoretta pinaattia antoi keitolle aivan ihastuttavan kevään vihreän värin.

Tämä ruoka kuuluu sarjaan nopea ja helppo arkiateria, mutta toki tämä käy yhtälailla juhlapöytään.

PAAHDETTU PARSA-PINAATTIKEITTO 4:LLE

Raaka-aineet:

• nippu vihreää parsaa
• (1-2 valkosipulinkynttä)
• 1,5 rkl öljyä
• suolaa, pippuria
•  
• 50g tuoretta pinaattia
• 2 dl kermaa
• 100g maustamatonta tuorejuustoa
• 6 dl vettä
• 1 kasvis/kanafondi
• ½ sitruunanmehu sekä sitruunankuorta raastettuna
• päälle paahdettuja siemeniä, parsankukintoja, kukkia

OHJE:

Aseta uunin lämpötilaksi 220 astetta.

Huuhtele parsat, katko kova pää pois ja ota noin 6 kukintoa sivuun koristelua varten(riittää 4 cm pätkät).

Lado parsat alumiinifolion päälle uunivuokaan. Ripottele päälle suolaa ja pippuria, jos käytät valkosipulinkynsiä, murskaa niitä parsojen päälle. Ripottele myös 1,5 rkl öljyä ja paahda parsoja noin 10 minuuttia uunissa.

Mittaa sillä välin 6 dl vettä kattilaan ja liuota fondi siihen.

Mittaa tehosekoittimeen 50 g pinaattia, 2 dl kermaa sekä 100 g tuorejuustoa. Kun parsat ovat paahtuneet, lisää ne tehosekoittimeen ja aja keitto soseeksi.

Kaada sose kattilaan kasvis/kanaliemen joukkoon ja kuumenna keitto. Purista joukkoon ½ sitruuna sekä raastettu kuori.

Maista suola ja pippuri (valkopippuri).

Leikkaa sivuun jätetyt parsan kukinnot puoliksi ja koristele annos niillä sekä paahdetuilla siemenillä (yrteillä, kukilla, krutongeilla).

Ps. Tämä keitto maistuu myös kylmänä kuumana kesäpäivänä.

PARSAPIZZAA IHAN PARHAALLA KASTIKKEELLA

Näin parsa-aikana sitä tulee tungettua joka paikkaan, ai miksi, no siksi, kun parsat ovat vaan niin hyviä.

Viime perjantaina tuo vihreä herkku sai kunnian koristaa ja maustaa pizzaa, eikä ihan mitä tahansa pizzaa, sillä tämän pizzan se juju piilee paitsi itse parsassa, niin tuossa hurmaavan herkullisessa kastikkeessa.

Ja juu ei, kastike ei ole tomaatista, vaan turkkilaisen jogurtin ja artisokkapyreen yhdistelmä. Tämä on niin hyvää, että syön sitä välillä dippikasvistenkin kera.

    tässä Cittarin versio, Lidl:n oma kuuluu Deluxe valikoimaan

Kastike ei kuitenkaan ole liian aromikas, joten se jättää tilaa myös hennoille parsoille.

Suolaisuutta tulee muutamasta siivusta Serranon kinkkua ja lisäksi päälle laitetaan vielä mozzarellaa, herkkusieniä sekä punasipulia.

Ohjeesta saat 3 ihan kivan kokoista pizzaa tai yhden uunipellillisen.

Ja kasvispizzaa, kun jätä kinkun pois.

PARSAPIZZA

Pohja:

• 5 dl vehnäjauhoja
• 1 pussi kuivahiivaa (11g)
• 1 tl suolaa
• 2 dl vettä
• 5 rkl öljyä

Sekoita kuivahiiva vehnäjauhojen sekaan. Lämmitä vesi 42 asteiseksi ja lisää joukkoon suola. Sekoita jauhoseos vähitellen veteen ja lopuksi lisää öljy. Anna nousta vähintään 40 minuuttia.

Valmistele sillä välin kastike sekä täytteet.

Pizzakastike:

• 1 dl turkkilaista jogurttia
• 3-4 rkl artisokkapyrettä (ainakin Cittarista ja Lidlistä löytyy)
• noin 10 kpl basilikanlehtiä hienonnettuna
• 2-3 valkosipulinkynttä raastettuna 

  Sekoita kastikkeen aineet keskenään.

Pizza täytteet:

• ½ nippua vihreitä tankoparsoja
• 3-4 siivua Serranon kinkkua
• 4-6 isoa herkkusientä
• 1 punasipuli viipaleina
• 1 pallo tuoretta mozzarellaa
• 200g raastettua mozzarellajuustoa

Leikkaa kovat päät pois parsoista ja vedä kuorimaveitsellä lastuja parsoista, varo leikkaamasta kukintoon asti, ks. kuva.

Siivuta herkkusienet ja punasipuli. Revi kinkku pieniksi paloiksi.

Aseta uunin lämpötilaksi250 astetta.

Jaa taikina jauhotetulla leivonta-alustalla 3 osaan ja kauli pohjat muutaman millin paksuisiksi tai kauli yksi iso pohja. Laita pohjat leivinpaperin päälle.

Jaa pizzakastike pohjille ja ripottele päälle sitten mozzarella juustoraaste.

Ripottele sinne tänne parsalastuja, herkkusienen sekä sipulin viipaleita, lisää vielä kinkkua ja pitkät parsan kukinto-osat.

Revi mozzarellapallosta pieniä paloja kunkin pizzan päälle (noin 3/pizza).

Ripottele päälle vielä hyvää oliiviöljyä.

Paista pizzoja noin 10 minuuttia uunin keskitasolla.

Päälle voit ripotella vielä hyvää oliiviöljyä sekä tuoreita basilikanlehtiä.

Tuon artisokkapyreen lopun voit esim. käyttää leivän päällä sellaisenaan tai muussa leivonnassa. 

Katkarapukasari, ruokamuisto 80-luvulta

Jännä juttu miten jotkut ruuat kulkevat mukana, missä elämän vaiheessa sitten kuljemmekin. Niihin ei vain kyllästy ja niitä oikein odottaa kieli pitkällä saavansa.

Niitä on mulla esim. kesän ensimmäinen kesäkeitto, uudesta kaalista paistettu kaalilaatikko, äidin jouluinen lanttulaatikko nyt muutamia mainitakseni. Mitens sulla, onko ruokia joista olet pitänyt jo nuorena ja joita haluat intohimoisesti edelleen?

Yksi lempiaterioista mitä söin 80-luvulla ensi kertaa jossain ravintolassa , tosin en enää muista missä , on kulkenut mukana välillä tiivistikin. Ja itsetehtynä siitä saa nauttia, juuri silloin kun sitä haluaa. Onkohan tätä enää tarjolla ravintoloissa? Mun silmiin ei ainakaan ole osunut.

Ja mitäpä muuta se ruoka olisi, kuin ihanaa, kielen mukanaan vievää, houkuttelevan herkullista katkarapukasaria. Varmaan sinäkin muistat sen?

*Piti muuten tulla lisämään vielä tähän postaukseen se, että tätä herkkua on ollut kahdenlaista tarjolla, toinen kermalla ja toinen ilman, mutta mä olen ihastunut juuri tähän kermaversioon.

Hauskaa muuten tuo nimi, katkarapukasari, siinähän on jo se kahdeksankymmentälukukin nimessä J.

Silloin nuorena tämä ruoka oli ihan ehdoton tilipäivän herkku. Ja pakko myöntää, että harvinaisena herkkuna se pysyy vieläkin, sillä hyvien ja laadukkaiden rapujen hinta on melko korkea.

Reseptiä tähän ruokaan en ole koskaan googlannut, mutta tällaisena sitä meillä on nautittu 40 vuotta, ehkä tuo tuorejuusto oli kuitenkin silloin alussa jotain muuta, mutta viime aikoina se on ollut aina samaa philadelphian ruohosipulia, siinä on just niin hyvä koostumus ja hillitty maku tähän ruokaan. Ja ihan autenttinen ei tämä julkaisemani resepti ole muutenkaan, mutta ihan huisin hyvää kuitenkin.

Isot katkaravunpyrstöt käyn yleensä ostamassa etnisestä kaupasta, mutta tähän ateriaan sopii hyvin Lidl:n isot kuoritut katkaravut (ne ei maistu merivedeltä ja ovat sopivan kokoisia, kuorittu hyvin ja ennen kaikkea ne on MSC-sertifioituja, pyydetty ekologisesti kestävällä tavalla). Ja hintakin vielä menettelee, kun kilon katkiksia saa kympillä. 

Tämä ruoka sopii hyvin juhlistamaan speciaaleja iltoja ja sitä on kiva tarjota myös vieraille.

KATKARAPUKASARI  4:LLE

Raaka-aineet:

• 1 kg isoja katkarapuja (lidl)
• 6-8 valkosipulinkynttä raastettuna
• 2 salottisipulia silputtuna
• 1 chilipalko siivutettuna
• 2 rkl voita
• 2 rkl hyvää öljyä
• 100 g philadelphia ruohosipuli-tuorejuustoa
• 2 dl kuohukermaa
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 1 limen kuori raastettuna sekä mehu, toinen lime lohkoina tarjoiluun
• 1 dl ruohosipulia silputtuna
• suolaa, pippuria

OHJEET:

Ota katkaravut sulamaan (mielellään jo edellisenä iltana jääkaappiin).

Mittaa voi ja öljy pannulle ja kuullota siinä hetki silputtuja salottisipuleita sekä chilisiivuja ja raastettuja valkosipulinkynsiä.

Lisää sitten kuohukerma sekä tuorejuusto. Anna kiehahtaa ja lisää sitten tomaattipyre, limen raastettu kuori sekä silputtu ruohosipuli, sekoita.

Lisää lopuksi limen mehu ja katkaravut sekä rouhaisu pippuria.

Jos katkarapukasari jää liian paksuksi lisää tilkka vettä.

Lisää tarvittaessa suolaa.

Dippaile katkarapukasaria tuoreen patongin kera ja laita esille myös limelohkoja.

Pinnalle voit halutessa laittaa yrttejä tai versoja.

Patongin tilalla voit käyttää rapeita salaatinlehtiä.

Ruokaisamman version saat, kun tarjoat sitä nuudeleiden tai riisin kera.

JA EIKUN HERKUTTELEMAAN!

Kun haluat herkutella jättikatkaravunpyrstöillä, niin resepti löytyy täältä

Bloggaajan käsikirja, kattava opus bloggaamiseen

Sain muutama viikko sitten ”Bloggaajan käsikirjan” arvosteltavaksi. Kirja herätti heti mielenkiintoni, sillä pitihän minun selvittää olinko tehnyt mitään oikein tai ylipäätänsäkään olenko vieläkään ”oikea” bloggaaja.

Opuksen on kirjoittanut Minna Luoma alias Rouva Sana, jota siteerataan tarinankertojaksi, sisällöntuottajaksi, toimittajaksi ja bloggaajaksi. Ja varsin pitkän tien, reilun parikymmentä vuotta, hän on kirjoittajana sekä toimittajana kulkenut.

Syy kirjan kirjoittamiseen lähti ajantasaisen perustietoteoksen suuresta tarpeesta ja tietojen löytymisestä yksien kansien välistä.

Minustako bloggaaja?

Blogin avulla voit kommunikoida suoraan asiakkaiden, seuraajien, lukijoiden ja sekä potentiaalisen kohderyhmäsi kanssa ja auttaa heitä juuri silloin, kun he sinua eniten kaipaavat.

Saat mahdollisuuden jakaa arvokasta tietoa sekä markkinoida nopeasti ja kustannustehokkaasti.

Blogin pitäminen on varsinkin yrityksille oman osaamisen ja palvelujen näkyväksi tekemiselle yksi parhaimpia keinoja, se tukee muuta verkossa tapahtuvaa sisältömarkkinointia.

Bloggaajan käsikirjan pääpaino on tavoitteellisessa bloggaamisessa. Tosin tästä opuksesta on paljon apua ja hyötyä myös harrastajakirjoittajalle, jollaiseksi itsekin lukeudun.

MIKSI BLOGATA?

Se, miksi itse lähdin noin kolme vuotta sitten bloggaamaan,  oikeastaan melko untuvikkona, olikin muutamien seuraamieni bloggaajien kehotus oman blogin perustamiselle.

Olin ennen blogia Saaran lautasella aktiivisesti mukana Facebookiin perustettujen ruokaryhmien jäsenenä. Kokkailin ja kuvasin valmistamiani aterioita näihin ryhmiin. Jaoin ohjeita ja vastailin kysymyksiin. Moni sitten tuskaili, kun reseptit hävisit sivuilta alta aikayksikön. Oli siis mietittävä, kuinka nämä reseptit jäisivät ”elämään” ja blogi oli paras keino siihen.

Alku oli kyllä melko hankalaa. Piti opetella oikeastaan kaikki alusta asti ja tällä tarkoitan ihan perusWordin käyttöä ja ennen kaikkea kirjoittamista. Eihän noissa Fb-ryhmissä tarvinnut kuin kirjoittaa reseptit. Onneksi sain hyvän ystäväni ja bloggaajakollegan Tiinan Tinskunkeittiöstä auttamaan varsinaisen blogipohjan perustamisessa.

Kuvien siirtämisen ja käsittelyn opettelemiseen meni myös tovi, mutta innostukseni oli valtava. Sitä ei haitannut edes blogin ensimmäisten kuukausien aikana sattunut iso vedätys. Minut haluttiin mukaan sisällöntuottajaksi erääseen mediasivustoon. No tottahan toki olin erittäin otettu saamastani huomiosta, mutta kuinkas sitten kävikään.

Alussa luvattiin ummet ja lammet, kiristettiin ja haukuttiin yöllisillä kännisillä messengeriviesteillä. Ensin syytin itseäni ja stressasin, kunnes uskalsin puhua asiasta kotona ja sitten yhteisössä olevien muiden bloggaajien kanssa. Reilu neljä kuukautta ehti kuitenkin kulua ennen irtisanoutumista ja olin melko loppuun palanut ja sen vuoksi myös kyllästynyt koko bloggaamiseen. Mietin, että tätäkö se bloggaaminen todellisuudessa sitten on. Kesäloma kuitenkin auttoi ja alkoi jo naurattamaan koko episodi. Oikeastaan aloin säälimään kyseistä herraa ja avasihan se silmät, mitä ja mihin kaikkeen voi päätyä verkossa. Neuvoni sinulle onkin se, että ole tarkka ja ota selvää mihin olet liittymässä. Sinänsä puolustan ja rohkaisen liittymään blogiyhteisöön, sitä kautta saat helposti apua ja se on myös mainio tapa verkostoitua ja tutustua muihin bloggareihin.

Tosiaan kolme vuotta ensimmäisestä julkaisusta on jo ehtinyt kulua ja melko monta juttua olen maailmalle julkaissut (277) ottaen huomioon sen, että olin sairauden vuoksi syrjässä reilun vuoden.

Kirjoitukseni ja blogien tarinat syntyvät kulloinkin omien mielihalujeni ja kaupassa olevien tarjousten mukaan. Ja koska olen ruokabloggaaja, myös sesongeilla on suuri merkitys.

Oman blogin tukena minulta löytyy myös Fb-sivut, Pinterest sekä Instagram ja tuo jälkimmäinen on itselleni suurin innoittaja. Instagramista löytyvät kuvat saavat minut ja keittiön kehräämään. Sieltä löytämäni kuvat, jos mitkä, tarjoavat inspiraatiota omien reseptien kehittelyyn ja kokeilemiseen. Harvoin, jos koskaan teen valmiin reseptiikan mukaan mitään.

Mitä opin ja mitä jäi käteen Bloggajaan käsikirjasta?

No ainakin se vahvisti sen, että blogi on tätä päivää ja minulla on jotain tarjottavaa lukijoilleni.

Blogin pitäminen on paitsi kivaa, se myös antaa paljon.

On siis minusta itsestäni kiinni, kuinka paljon satsaan siihen aikaa ja asettamalla riittävät tavoitteet, voin saavuttaa vaikka ja mitä.

Olipa ihana lukea kirjasta jo pidempään blogganneiden ja yrittäjinä toimivien mietteitä bloggaamisesta.

Kirjoittajana minun täytyy lukea enemmän muiden bloggaajien julkaisuja ja panostaa enemmän omaan tyyliin. Myös otsikointiin täytyy panostaa, jos haluan tulla nähdyksi. 

Täysin uutta minulle oli tuo hakukoneoptimointi, siihen pitääkin perehtyä enemmän.

Valokuvilla on suuri merkitys blogissa. Minä niin odotan, että pääsisin pian uudelle valokuvauskurssille.

Bloggaaminen

Sinä, joka vielä harkitset oman blogin perustamista, älä enää epäröi, sillä tämän upean ja kattavan Bloggaajan käsikirjan avulla onnistuminen on taattu!

Onnittelut sekä suuret kiitokset sinulle Minna ihanainen mainiosta ja syväluotaavasta opuksesta, kirja herätti paljon ajatuksia ja sen neuvoista on apua pitkään.

Haluan päättää tämän kirja-arvostelun Minnan itsensä sanoihin:

   ”MIKÄÄN TARINA EI OLE LIIAN PIENI 

             KERROTTAVAKSI”

Kirjan saat tilattua ainakin täältä.

*Kirja on saatu arvostelukappaleena

Parsaa ja ruohosipuli-gnoccheja sekä kaikkea muuta hyvää parsasta

Viime viikonloppu meni kyllä täysin työn touhussa. Onneksi rakas sisko oli minua jeesaamassa, sillä terassin lasienpesu on työlästä tällaiselle puolitoistametriselle. Hyvää jumppaa sinänsä, jos kunto riittää kiivetä ylös-alas monta kertaa yhtä ruutua kohti, huh huh. Mutta kyllä lopputulos korvasi kaiken <3.

No pitihän sitä sitten sunnuntaina siskoa hemmotella tällä herkullisella parsa-annoksella.

Olin nähnyt Jamie Oliverin valmistavan teeveessä teemalla ”nopeat ateriat” kyseisen aterian ja pikku muutoksilla tästä tuli ihan huikean hyvää.

Tästä parsa-annoksesta olisi vaikka mihin juhlapöytään niin alkuruuaksi kuin pääateriaksi, joten otappa tästä vinkki pääsiäispöytään.

Itse ruoka valmistuu nopeasti, kunhan ensin keität perunat.  Äläkä pelkää gnocchien valmistusta, se onnistuisi lapseltakin, sillä nämä on tehty mahdollisiman helposti.

PAISTETTUA PARSAA RUOHOSIPULI-GNOCCHIEN KERA

Gnocchit:

• 2-3 jauhoista perunaa (noin 400g)
• 4 rkl venhäjauhoja
• 1 rkl voita
• 3 rkl ruohosipulia
• suolaa, pippuria
• vettä keittämiseen

Pese ja keitä perunat kypsiksi. Kuori heti, kun kädet antavat periksi. Soseuta nuijalla. Lisää 1 rkl voita, 3 rkl ruohosipulia ja 4 rkl vehnäjauhoja sekä ripaus suolaa ja pippuria(lisää jauhoja tarpeen mukaan).

Leivo taikina pötköksi ja jaa 24 osaan. Purista nyrkissä pitkulaiseksi.

Laita 2-3 litran kattilaan puoleen väliin vettä ja anna kiehua. Lisää puolet gnoccheista kiehuvaan veteen ja nosta reikäkauhalla lautaselle, kun ne nousevat pintaan. Toista sama lopuille gnoccheille. Jätä odottamaan lautaselle. ÄLÄ HEITÄ KEITINLIENTÄ POIS.

PARSAPAISTOS:

• iso nippu parsaa
• voita
• timjamia
• ½ sitruunan kuorta ja mehu
• 1 dl parmesan juustoraastetta
• kauhallinen gnocchien keitinlientä

Kun perunat kiehuvat, esikäsittele parsat. Leikkaa kova pää pois ja siivuta parsat noin ½ sentin viipaleiksi. Jätä kuitenkin kukintopäähän reilu pätkä (noin 8 cm), mitä et siivuta. Halkaise kukintopään parsapätkät.

Laita reilu nokare voita pannulle ja lisää muutamia timjamin oksia, anna öljyn maustua, ota timjamit sitten pois pannulta ja lisää leikatut parsat. Kääntele niitä öljyssä hetki ja lisää seuraavaksi pannulle kauhallinen gnocchien keitinlientä, anna kiehua kasaan muutaman minuutin.

Ota parsat pois pannulta ja laita pannu takaisin liedelle. Lisää voita ja paista nyt pinnat gnoccheille. Kaada parsat takaisin samaan pannuun, sekoita. Raasta sitruunan kuorta ja purista mehu paistokseen. Lisää parmesan juustoraaste ja muutamia timjamin oksia/lehtiä. Laita koko pannu tarjolle tai jaa annoksiksi (riittää 2-4:lle).

HERKULLISIA HETKIÄ PARSOJEN PARISSA <3 <3 <3

Täältä löydät kaikkea hyvää parsasta:

Parsapizza

Paahdettu parsa-pinaattikeitto

Parsa-savuporotartaletit

Paahdettu parsaa kinkulla ja juustolla

Kahdenjuuston parsapiirakka