Kodin päivitys 2020-luvulle, nyt se viimein alkoi

Viimein se sitten alkoi, nimittäin yli kaksi vuotta haaveilemani keittiöremontti tai siis, kyse ei ole pelkästä keittiörempasta, vaan tarkoitus on uusia koko talon sisäkatot, lattiat ja seinät samalla kertaa.

Juu, ihan pikku muutoksesta ei ole nyt kyse ja sen vuoksi sitä on ehkä hiukan pelätty niin toteutuksen kuin suunnittelun suhteen. 

Neliöitä, joita muutokset koskevat ei ole kuin reilut 50, mutta seinää kaatuu ja rakennelmia puretaan.

Olemme rakentaneet kotimme (paritalon puolikas) vuonna 1989 (neliöitä yhteensä 80) ja takana on jo yksi isompi muutos viidentoista vuoden takaa. Nyt kuitenkin haluamme modernisoida koko ulkoasun tähän päivään sopivaksi.

Paperille olimme piirtäneet hahmotelmia useampaan kertaan, mutta varsinaisen vision saaminen ilman ammattiapua tuntui haastavalta.

 Niinpä me teimme viime marraskuussa sopimuksen sisustussuunnittelijan kanssa ja istuimme alas pariksi tunniksi kertomaan omia visioita niin materiaalien, värien kuin valaistuksen ja kalusteiden suhteen.

Mietittävää oli paljon ja pelotti, että unohdamme jotain tärkeää, jossa suunnittelijan apu olisi ratkaisevan tärkeä.

No meni pari kuukautta ja sinä aikana olin selannut jo yhden jos toisenkin sisustuslehden ja kiertänyt rautakaupoissa katselemassa tapetteja ja lattiamateriaaleja. Puhumattakaan niistä lukemattomista käynneistä eri keittiöfirmojen nettisivuilla ja muutamassa jopa paikan päällä.  Ai miksikö tein näin? No siksi, että odotin remonttia alkavaksi intopinkeenä.

Jännitin tavattomasti ja olin kuin kissa pistoksissa, miettien miltä suunnitelma tulisi näyttämään. Laitoin emailin kautta lisää infoa toiveista sekä haluamistamme materiaaleista.

           tässä jaetaan neuvoja vaarille tulevaa remontti varten

No vihdoin helmikuun puolessa välin sähköpostiin ilmestyi ”skissikuvia” (nimi oli niin outo, että se piti ihan selvittää googlen kautta) eli ideakuvia, joiden pohjalta sisustussuunnitelma etenisi.

Paloimme jännityksestä kuvia avatessa. En ole ihan varma mitä me niiltä oikein odotimme, mutta hetken kuvia katsellessa siirryimme katsomaan toisiamme. Tässäkö oli ne kauan odottamamme kuvat, ne kuvat, joissa olisi jo jotain viitteitä tulevasta, olihan näiden kuvien tekemiseen kuulemma kulunut peräti 30 tuntia.

Pettymys oli suuri, sillä kuvat olivat sinnepäin kuvia. Kuvia, joissa oli käytetty suunnitteluohjelman huonekaluja (ei siis meidän omia tai toivomiamme) ja nekin mittasuhteiltaan väärin.Varsinkin eniten odottamani keittiö oli niin suuri pettymys, että oikeasti aloin itkemään.

Katselimme ja puntaroimme kuvia muutaman päivän ja sitten alkoi harmittaa oikein tosissaan. Olin kertonut haaveista keittiön säilytyksen ja tasojen suhteen sekä toiveista tuleviksi valaisimiksi, nyt hahmotelmat olivat kaukana siitä, samoin kävi olohuoneen säilytyskalusteen suhteen, se kun tulee sijaitsemaan keskeisellä paikalla ja viemään paljon tilaa. Olimme antaneet sen suhteen melko tarkat ohjeet. Halusimme sen näyttävän meidän valinnalta.

Miksi meidän omat toiveemme oli sivuutettu ja tilalle saimme jotain ihan muuta? Olkookin, että kyse oli ideakuvista, mutta jos tuollaisiin kuviin uhrataan kymmeniä tunteja, niin milloin pääsisimme siihen lopputulokseen, että suunnitelmat ja ennen kaikkea tuleva koti näyttäisi meidän näköisiltä.

No lopulta meidän yhteistyö suunnittelijan kanssa päättyi sopimuksen purkuun, sillä emme enää nähneet miten voisimme edetä. Joskus voi siis käydä näinkin, kiitimme ja maksoimme kohtuullisen korvauksen muutamasta hahmottelukuvasta, joista ei ole meille mitään hyötyä.

Kääk, olimme taas samassa lähtötilanteessa (niin kuin 2 vuotta sitten), vailla mitään suunnitelmaa miten remontti tulisi toteuttaa!

Viikko sopimuksen purkamisen jälkeen sisuunnuimme ja rupesimme piirtämään paperille jälleen kerran niin keittiötä kuin muutakin tilaa. 

Varasimme Ikeasta ajan keittiösuunnitteluun ja olimme ylpeitä itsestämme, mutta, mutta… kotona huomasimme, että Ikean suunnittelija ei ollut ottanut pohjapiirustuksen mukaista ikkunaa huomioon ollenkaan, joten koko toinen seinä kaikkine keittiökaappeineen ja koneineen ei tulisi koskaan toimimaan ilman, että puoli ikkunaan olisi kaapin takana piilossa.

Jälleen kerran pettymys, vaikka paperilla kaikki oli jo näyttänyt niin hyvältä.

No seuraavaksi unohdettiin koko Ikea ja varasimme ajan oman kaupungin keittiöliikkeestä.

Istuimme alas omien piirustuksien kanssa ja valmiin suunnitelman saimmekin jo muutaman päivän sisällä. Ennen keittiön tilausta, he tulivat ja tekivät vielä muutaman tarkistusmittauksen paikan päällä, että varmasti kaikki tulisi olemaan niin kuin pitää.

No tällä hetkellä meillä näyttää tältä ensimmäisen remonttipäivän, oikeastaan purkamisen jälkeen.  Huh,  huh,  en edes muistanut, että alun perin makkarin seinä on ollut sininen tai keittiössä on ollut tuollaiset kaakelit, IIK! 

Mitähän kaikkea sitä paljastuisi, jos ihmisestäkin voisi noin kerros kerrokselta riisua pois vuosien tuomia pintakerroksia, apua.

Se, että meneekö kaikki putkeen ja olemmeko onnistuneet valinnoissamme, tulee nähtäväksi remontin edistyessä eli jännittää ja samalla hiukan pelottaa, mutta nyt mennään täysillä eteenpäin.

Tulen kirjoittamaan lisää toteutuksesta sekä materiaalivalinnoista  remontin edistyessä, kiva, jos seuraat mukana.

HERKULLINEN VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN/KETO ALFREDON LOHIPASTA

Törmäsin  herkullisen näköiseen Alfredon kanapastaan jo viime viikolla Instagramissa ja koska sitä siellä hehkutettiin niin paljon, jäi se korvien väliin kummittelemaan.

Alkuperäinen pasta on italialais-amerikkalainen arkiruokaklassikko, jonka on kehittänyt ravintoloitsija Alfredo di Lelio vaimolleen. 

Sen on kerrottu parhaimmillaan olevan erinomaista ja herkullista lohturuokaa.

Vähähiilihydraattisen version tein kesäkurpitsan ja herkkusienien avulla (korvasin pastan) ja proteiinin virkaa toimittamaan valitsin kirjolohta. Koska kaapista löytyi Deliciest smetanaa, valmistin siitä maukkaan hapankermakastikkeen.

Tämä vhh pasta vei kielen mennessään!

VÄHÄHIILIHYDRAATTINEN/KETO ALFREDON LOHIPASTA 

Raaka-aineet:

• 400g kirjolohta fileenä
• 2 kesäkurpitsaa (500g)
• 3 isoa herkkusientä
• 2 valkosipulinkynttä
• 350g Deliciest smetanaa
• ½ sitruunan mehua
• 1-1,5 tl suolaa, pippuria, persiljaa
• 1,5 dl pecorino/parmesan juustoraastetta
• iso nokare voita

OHJE:

Puhdista kirjolohi ruodoista, poista nahka ja leikkaa isoiksi paloiksi.

Pese kesäkurpitsat, raasta tai käytä spiraalileikkuria. 

Laitapyyhkeen sisään ja purista ylimääräinen neste pois.

Leikkaa herkkusienet viipaleiksi.

Kuori ja leikkaa valkosipulinkynnet silpuksi.

Raasta juusto raasteeksi.

Aseta pannu liedelle ja lisää iso nokare voita.

Lisää valkosipulisilppu sekä herkkusieniviipaleet ja anna niiden paistua hetki.

Lisää pannulle seuraavaksi lohipalat ja anna niiden hetki paistua, niin että saat niihin hiukan väriä (ei tarvitse paistaa kypsäksi).

Lisää sitten 350g smetanaa, anna kiehahtaa ja lisää lopuksi kesäkurpitsaraaste/spagetti sekä ½ sitruunan mehu. Mausta suolalla sekä pippurilla ja anna kastikkeen muhia noin 5 minuuttia.

Viimeistele lohipasta sekoittaen kastikkeeseen 1,5 dl juustoraastetta sekä persiljasilppua.